Kaveritaidot

Moi! Täällä Hanna pohtii seuraavaksi kehitysvammaisten lasten kaveritaitoja ja leikkitaitoja sekä sitä, miten ne vaikuttavat heidän mielenterveyteensä.

On totta, että on kurjaa leikkiä sellaisen kanssa, jolla ei ole kaveri ja leikkitaitoja. Edes vammaton pieni lapsi ei voi osata kaikkea. Kaveritaitoihin liittyy paljon kirjoittamattomia sääntöjä, jotka vaativat lapselta paljon osaamista. Puhumattakaan vammaisesta, jolla ei välttämättä ole samanlaisia keinoja päästä leikkiin kuin vammattomilla. Jos ajattelen asiaa päivähoidon näkökulmasta, on tärkeää havainnoida leikkiä ja puuttua mahdollisimman pian leikkitilanteisiin, jos huomaa jonkun jäävät ulkopuoliseksi. Pienryhmätoiminta sekä parityöskentely on hyviä keinoja luoda uusia leikkikaveri suhteita. On erityisen tärkeää kehitysvammaisen lapsen mielen hyvinvoinnin kannalta, että hän kokee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi yhtenä ryhmän jäsenenä.

Käsittelin ensimmäisessä postauksessani sitä, miten ulkoisesti täysin vammattoman näköinen lapsi voi kokea maailman aivan eri tavalla kuin vammattomat. Äänet ja valot saattavat olla vammaiselle niin voimakkaasti kuormittavia, että leikki ei onnistu. Myös nuo edellä mainitsemani kirjoittamattomat säännöt voivat osoittautua liian hankaliksi kehitysvammaisen ymmärtää.

Minulla on itselläni kehitysvammainen nuori. Hänen ollessa pieni, toistui useasti sama kuvio. Minä vein lasta usein paikkaan, jossa hänellä oli ikäistään seuraa. Leikit sujuivat aina alussa hyvin. Jossakin vaiheessa muut lapset leikkivät yhdessä, kun omani vetäytyi yksin johonkin omaan tilaan joko piirtämään tai vaikkapa rakentamaan legoilla. Vielä nytkään 16-vuotiaana hän ei pysty olemaan toisten kanssa liian kauan. Sosiaalisuus on liian kova kuormitus. Hänellä ei ole yhtään ystävää. Olemme asuneet pienellä paikkakunnalla ja ei ole sattunut löytymään sellaista ihmistä ystäväksi, joka tajuaisi lapseni erityisyyden.  Olen itse äitinä joutunut miettimään paljon sitä mikä on lapsen paras verrattuna siihen mikä on yleisesti tunnettua sosiaalista käytöstä. Helposti ajattelemme liian yleisesti ja yritämme sulkea lapsia liian pieniin muotteihin. Entä jos onnistuisimme kuuntelemaan lasta jo pienestä pitäen emmekä veisi häntä tilanteisiin, jotka kuormittavat liikaa. Miten onnistuisimme mahdollistamaan lapselle hänen omantasoiset ystävyyssuhteensa sekä leikkitilanteet. Yksinäisyys on heikentää hyvinvointia ja terveyttä voimakkaammin kuin mikään muu yksittäinen tuntemamme tekijä. *

Ehkä hieman yleistettynä voisi sanoa, että kehitysvammaiset ovat aina aitoja. Tietenkin lapset yleensäkin ovat, mutta tämä piirre korostuu niillä, jotka eivät esimerkiksi ymmärrä miksi kaikissa tilanteissa ei ole hyvä sanoa asioita ääneen. Mitä me voimme aikuisina tehdä auttaaksemme lapsia? Miten me muokkaamme ympäristöä niin jokainen lapsi pystyy osallistumaan leikkiin omilla ehdoillaan? Entä onko meillä mahdollisuus auttaa kehitysvammaisia saamaan ystäviä? 

*Saari, J. 2016, Yksinäisten suomi. Tallinna: Gaudeamus.

Kuva: pixabay