Miia täällä taas kirjoittelee aikuisten kehitysvammaisten elämästä. Kommunikaatio on tärkeä osa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Me viestimme toisten ihmisten kanssa lähes koko ajan jollakin tavalla. Työpaikalla on työkaverit, kotona perhe, vapaa-ajalla on ystävät, sosiaalisessa mediassa viestitään ja saadaan viestejä. Harva meistä elää ympäristössä, jossa ei ole lainkaan kommunikaatiota tai vuorovaikutusta.
Mutta mitä jos ne kommunikaation välineet puuttuvat? Jos et saa sanotuksi asiaa joka harmittaa? Et pysty kertomaan että lempiruokasi on makaronilaatikko tai että lempisukat ovat hukassa. Tai jos elätkin niin syvällä omassa maailmassa, että toisten läsnäolo tuntuu oudolta ja häiritsevältä? Kuinka paljon kommunikaatio tai sen puute vaikuttaa meidän mielenterveyteemme?
Kuuntelin Noora Koposen kirjan: Jos mä oon oikee - Nuutin tarina. * Kirjassa pieni Nuutti-poika lakkaa puhumasta kaksivuotiaana. Nuutilla todetaan autismi. Autismin myötä perhe joutuu oppimaan uuden tavan elää ja kommunikoida ja pikkuhiljaa Nuuttikin löytää taas elämään sä ilon, valon ja kuulluksi tulemisen tunteen. Kirja oli todella surullinen ja samaan aikaan niin kaunis. Äiti kertoo todella sydämeen käyvästi taistelusta lapsensa puolesta ja siitä suuresta surusta, jota Nuutti tuntee, kun kukaan ei ymmärrä.
Kirja laittoi pohtimaan myös omaa työtäni ja kommunikaatiota asukkaideni kanssa. Yksikössäni asuu muutama autisti, sekä henkilöitä, joilla on muita haasteita puheentuotossa. Lähes päivittäin törmään tilanteisiin, joissa minä en ymmärrä asukasta tai asukas ei ymmärrä minua. Hyvin usein näistä kuitenkin selvitään huumorilla, mutta aina toisinaan huomaan, kuinka asukas, tai minä itse turhautuu tilanteeseen.
Yksi asukkaistani on kielellisesti todella lahjakas, mutta puheentuotto on haastavaa pahan änkyttämisen vuoksi. Olemme käyneet todella mielenkiintoisia ja pitkiä keskusteluita WhatsApp viesteillä. Muistan yhden keskustelun, jossa pohdimme voisimmeko rakentaa aikakoneen ja matkustaa sillä katsomaan dinosauruksia. Meillä oli molemmilla todella hauskaa, kun viesteissä mietimme, mitä tekisimme, jos dinosaurus oikeasti tulisi vastaan.
Puhe ei ole aina kommunikaation väline, vaan kommunikaatio sisältää myös esimerkiksi eleet, ilmeet tai vaikkapa tukiviittomat tai muut kommunikaation tukivälineet, kuten meidän tapauksessamme kännykän WhatsApp sovelluksen. Kommunikaatio ei ole pelkkää puhetta, se on myös yhteistä hassuttelua ja tilanteeseen heittäytymistä. **
Kommunikaatio on haastava laji, etenkin jos ei ole yhteistä kieltä. Enkä nyt puhu suomen kielestä vaan siitä yhteisestä kielestä, jolla me kommunikoimme tullaksemme ymmärretyiksi. Yksi autistinen asukkaamme tulee useita kertoja päivässä luokseni, ottaa kädestä kiinni sanoen hetkeksi pysähtyminen kädestä kiinni pitäen on kyllä lämmin hetki. Kyseinen henkilö ei juurikaan puhu, hänellä on vain muutamia sanoja joita hän käyttää. Silti tuossa pienessä pysähdyksessä arkisen kiireen keskellä koen, että me ymmärrämme toisiamme, eikä tarvita muita sanoja kuin: "Lämmin".
Lähteet:
* Koponen, N. 2021. Jos mä oon oikee - Nuutin tarina. Äänikirja, Helsinki: Saga Egemont.
** Kommunikointi/Verneri.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti